Edistykselliset Keskustanaiset

Edistykselliset Keskustanaiset (tai tuttujen kesken EKN) on joukon nuoria keskustalaisia naisia perustama yhdistys (Keskustanaisten Helsingin piirin osasto). Täällä pohdiskelemme yhteiskuntaa :) (Or in English- progressive thoughts on gender issues..)

maanantaina, heinäkuuta 31, 2006

Köyhät älköön vaivautuko

Nyt kun eduskuntavaalien ehdokasasettelu on parhaillaan käynnissä, on aiheellista tarkastella ehdokkaita edellisen ehdokasasettelun valossa.

Tässä hieman tilastotietoa viime eduskuntavaalien reilusta 2000 ehdokkaasta. Eduskuntaan valittujen keskimääräiset tulot, 75 500 euroa, ovat kaksinkertaiset ehdokkaisiin verrattuna ja lähes nelinkertaiset äänioikeutettuihin verrattuna.

Eduskuntaan vuonna 2003 valituista lähes kaikki, 95 prosenttia, ansaitsivat yli 32 000 euroa, johon äänioikeutetuista ylsi vain 19 ja ehdokkaista 45 prosenttia.
Kaikissa vaalipiireissä ehdokkaiden tulot olivat noin kaksinkertaiset alueen äänioikeutettujen tuloihin verrattuna, valittujen tulot ovat edelleen noin kaksinkertaiset ehdokkaiden tuloihin verrattuna. Korkeimmat keskitulot ovat Hämeessä 133 400 euroa ja Helsingissä 98 200 euroa. Pienimmät tulot ovat Vaasan vaalipiiristä valituilla, 52 100 euroa.


Ehdokkaiden tulotaso heijastelee alueen äänestäjäkunnan tulotasoa, vaikka onkin aina selvästi korkeampi. Suurituloisimmat ehdokkaat ovat Uudellamaalla. Heidän keskitulonsa 42 900 euroa ovat 70 prosenttia korkeammat verrattuna alueen äänestäjäkuntaan. Hämeen vaalipiirissä ovat toiseksi kovatuloisimmat ehdokkaat (keskitulot 37 800 euroa) ja heidänkin tulonsa ovat yli kaksinkertaiset äänestäjiin verrattuna. Köyhimmät äänestäjät ovat Pohjois-Karjalassa ja köyhimmät ehdokkaat Satakunnassa. Pohjois-Karjalassakin ehdokkaiden keskitulot ovat 93 prosenttia äänestäjiä korkeammat.

Tämä on aika yksinkertaista matematiikkaa, raha ratkaisee, tavalla tai toisella. Parhaiten koulutetut tulevat valituiksi: valituista 63 prosentilla on yliopistossa suoritettu tutkinto, ehdokkaista se oli 36 prosentilla ja äänioikeutetuista vain 11 prosentilla.

Kaikkien suurten puolueiden ehdokkaista enemmistöllä on yli 42 000 euron tulot: Kokoomuksen ehdokkaista 65, Suomen Keskustan 56, SDP:n 54, ja RKP:n ehdokkaista 52 prosentilla tuloja on enemmän kuin 42 000 markkaa. Äänestäjäkunnasta yli 42 000 markan tulot oli vain 12 prosentilla. Tällä kaudella yli 42 000 euroa ansaitsevien joukko on kasvanut etenkin Kokoomuksen, Suomen Keskustan ja RKP:n ehdokkailla.

Se siitä demokratian ihanteesta keskustelevista ja osaavista kansalaisista, joiden henkinen pääoma otetaan yhteisölliseen hyötykäyttöön. 2000-luvulla raha käy henkisestä pätevöitymisestä.

Pätkäelämää

Erilaisissa lomakkeissa kysytään sekä ammattia että koulutusta. Jälkimmäiseen on helppo vastata. Ammatikseni oli ottanut eduskuntavaaleista 2003 lähtien pysyvän nimekkeeni, joka vain tuntuu pitävän jatkuvasti paikkaansa. Kutsun itseäni akateemiseksi pätkätyöntekijäksi.

Meillä nuorilla sukupolvilla on työelämässä vain yhdenlaista pysyvyyttä ja se on jatkuva työnhaku. Puolen vuoden ja lyhyemmissäkin pätkissä työskentelevillä ei sitä paljon puhuttua ennustettavuutta ja suunnitelmallisuutta paljoakaan voi olla. Koko ajan pitää olla anturat hereillä mahdollisiin seuraaviin työkiinnityksiin. Työilmoitusten seuraaminen ja työhakemusten täyttö täyttää vapaa-ajan, kotiarkistot pursuavat eri päivitysversioita ansioluetteloista ja pätkätyötodistuksia. Työhistoria on repaleinen.

Sikäli hyvin on itselläni mennyt, että pätkiä on riittänyt, mutta näin ei ole kaikilla, varsinkaan alle 25-vuotiailla. Itseäni ei tosin haittaa tämä pätkäelämä, sillä en ole mitään pysyvyyttä juuri tällä hetkellä vaillakaan.

Mutta ymmärrän varsin hyvin, millainen rasite ja hermotekijä se on monelle nuorelle kouluttautuneelle, jolla opintolainat painavat päälle ja työnhaku kuluttaa ylimääräistä energiaa.
Kun näistä epätyypillisistä työsuhteista ja tarkoituksellisesta pätkittämisestä on tullut ilmiö varsinkin naisvaltaisilla aloilla, ollaan suistumassa tilanteeseen, jonka korjaaminen on kyllä tosi hankalaa. Usein tällä tavalla poljetaan kaikkia mahdollisia työntekijän oikeuksia, mutta ei vain mekkaloi ay-liikekään tämän takia. Minusta ei tule liittojen jäsentä tällä menolla koskaan. Oma apu paras apu.

sunnuntaina, heinäkuuta 30, 2006

Heinäladossa

Olenkohan lukenut liikaa naisasiakirjallisuutta ja feministiteoksia? Mihin sitä kiinnittääkään huomiota...

Luin kampaajalla Iltasanomia (tämän viikonvaihteen), jossa on alkusivuilla aina joku piirros, ilmeisesti tarkoitettu hauskaksi (vaikka se toki sijaitsee pääkirjoitus/kolumnisivuilla). Nyt siinä oli kuva miehestä ja naisesta heinäladossa, jossa oli harrastettu muutakin kuin heinäntekoa. Kuvassa oli nainen alasti ja mies ... täysissä vaatteissa.

Mainoksissa naisten ja miesten esittäminen eri tavalla on jo ihan legendaarista. Tähän voisi laittaa pari kirjavinkkiä, mutta myös netistä löytyy monia esimerkkejä, vaikkapa täältä.


No toisaalta. Näitä iltapäivälehtiä ei tietenkään voi mitenkään todesta ottaa. Samainen lehti muistaakseni kesän ratoksi kokoaa täydellistä naista; toivottavasti jatko-osana on täydellinen mies ;)

torstaina, heinäkuuta 27, 2006

Happamia...

Demareilla on ilmeisesti kesällä ylimääräistä aikaa, ei mietiskellä oman puolueen katoavaa kannatusta, vaan keksiä "hauskoja" juttuja hallituskumppanin ministeristä (sekä työ- että privaattipuolesta).

"Saarela teettää työnsä muilla ja harrastaa kissakävelyesityksiä" (kannanoton uutisoinnin otsikko)

"Naispulassaan kärvistellyt, vaikutusvaltainen, mutta turpeeseen juuttunut Konservatiivinen Isäntäpuolue näki hänessä mahdollisuutensa saapua vihdoin niille seuduille, joilla liikennevalot kuuluvat vakiovarustukseen ja värväsi nopeasti tarinamme sankarittaren... Hienonen-Kampela-Saavilan ollessa ikaäa kyllä kovin usein joko sairaana tai virkamatkalla, useimmiten joidenkin uskonnollisten johtajien luona." (kolumni)

(luulin muuten tähän asti, että etenkin poliittinen vasemmisto kannattaa sitä, että sairaslomaa saa pitää eikä tarvitse sairaana olla töissä jne)

Mitenkähän näihin pitäisi suhtautua? Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista tai miten se vanha sanonta meneekään.

Tämäntyyppiset tekstit on harvemmin tulleet vastaan kannanottoina tai kolumneina, mutta tapansa kullakin. Ei tästä kuitenkaan sen enempää, keskityn mieluummin itse tärkeinä pitämien asioiden eteenpäin ajamiseen kuin toisten mustamaalaamiseen :)

keskiviikkona, heinäkuuta 26, 2006

Me lähdemme siitä, ettei kuluttaja tarvitse sunnuntaiaukioloa

Luin Suomenmaan maanantain lehdestä (maakuntaversio) jutun kauppojen aukiolosta. Juttu oli (kerrankin) positiivinen kauppojen aukiolojen laajentamisen puolesta. Siinä mm. Oulun Stockalta sanottiin, että sunnuntaivuorot ovat työntekijöiden keskuudessa haluttuja ja että sunnuntaisin liikkeellä näkyy enemmän perheellisiä kuin arkena.

Olen itsekin työskennellyt kaupassa (tosin sellaisessa, joka ei saanut olla ollenkaan auki sunnuntaisin) ja myös omat kokemukseni olivat samansuuntaiset – ilta- ja lauantaivuorot olivat haluttuja, samoin lauantaisin näkyi enemmän perheellisiä kuin muuten (koko kauppakeskuksessa).

Kuitenkin aina, kun tästä kauppojen aukiolojen laajentamisesta, ay-liike alkaa saman stoorin naisista ja perheistä yms. Tsekkasin PAM:n sivut, joilla kerrotaan mm. että järjestäytymisaste kaupan alalla on 65 % ja jäsenistä nuoria on neljäsosa… Jotenkin tuntuu, kun kaupoissa käy, että nuoria myyjiä olisi enemmänkin kuin neljäsosa. En tiedä voisiko sitten olettaa, että juuri tällaiset nuoret myyjät, jotka esim. opintojen ohessa käyvät töissä, eivät kuulu ammattiyhdistysliittoonsa (en itse ainakaan ikinä liittynyt siihen ollessani kaupassa töissä). Näin heidän mielipide ei varmasti juurikaan tule esille julkisessa keskustelussa, jossa työntekijöiden ylintä mielipidettä edustaa PAM.

Stadi-Uudenmaan PAM-nuorten blogissa aukioloja kommentointiin seuraavasti (28.4.2006):
"Aukioloajat on monitahoinen asia. Sitä on melko helppoa perustella ja vähintään yhtä helppoa vastustaa. Työntekijän näkökulmasta korostuu vapaa-ajan menetys tai ainakin vapaa-ajan suunnittelun vaikeus. Tämä on ymmärrettävää. Lisäksi olisi vähintäänkin kohtuullista, ettei julkisuudessa esiintyisi enää vaatimuksia palvelualojen työntekijöiden palkanleikkauksista. Mutta varmasti kaupanalalta löytyy sellaisiakin työntekijöitä, jotka olisivat valmiita tekemään ympäripyöreää viikkoa - ja mielellään. Vaikea asia siis."

Hyvä kommentti tuo vapaa-ajan menetyksestä... Se on aina ikävää, kun työ häiritsee vapaa-aikaa :0

Myös kauppalehti Pressossa asiasta on keskusteltu vuoden alussa, ja siellä PAM:n puheenjohtaja kommentoi asiaa mm. seuraavasti:

”Olemme lähteneet siitä, että sunnuntaityön tulee perustua vapaaehtoisuuteen... Me lähdemme siitä, ettei kuluttaja tarvitse sunnuntaiaukioloa.”

Olenpa taas iloinen, kun ay-liike päättää puolestani mitä tarvitsen ja mitä en.

Toivottavasti meidän puoluekokousaloite toteutuu pian!

Onneksi tänä sunnuntaina pääse kauppaan – vai mites se oli? Täydestä kuusta kolmantena sunnuntaina klo 12-13 välillä saa käydä kaupassa, jos se on vähemmän kuin 400m2 ja sijaitsee taajaman ulkopuolella…. ;)))

Ruotsin malliin...

Ruotsalainen liberaalifeministiverkosto (huh mikä sanahirviö) Felira blogeilee myös (mikä ei sinänsä ole ehkä yllätys, koska Ruotsissa ehkä kaikki blogeilee). Ruotsissahan on paljon puhuttu tästä feministijutusta, ja sinne perustettiin jopa oma feministipuolue, Feministisk initiativ. Sillä ei mene tällä hetkellä kovinkaan hyvin, eikä sen odoteta saavan edustajaa parlamenttiin syyskuun vaaleissa.

Tässä vielä Feliran tavoitteista lyhyesti:

FE(minist)LI(beral)RA(dikal) arbetar för att:
*främja feministiskt tänkande bland Sveriges liberaler.
*skapa nätverk/mentorrelationer mellan Feliror i alla åldrar.
*agera vakthund mot sexism i reklam, media och politiken.
*kampanja politiskt för att män ska ta mer ansvar i familjen.
*kräva lika lagar/skyldigheter/möjligheter oavsett kön.
*stötta feministiska projekt i förskolan, skolan och näringslivet.
*uppmuntra konsumentbojkotter av sexistiska skitföretag som exploaterar traditionella könsroller och framställer kvinnor som menlösa våp.


Ps. Ruotsin blogeista puheenollen - hassuin niistä on ehkä Kokoomuksen veljespuolueen, Moderaterna, (siis se, jolta Kokoomus kopioi tämän työ-teeman pressanvaaleihin ja tuleviin eduskuntavaaleihin) nuorisojärjestön oman vaalimaskotin blogi. Tunnettu ruotsalainen bloginpitäjä on myös komissaari Margot Wallström, samoin entinen pääministeri Carl Bildt kommentoi maailmaa.

tiistaina, heinäkuuta 25, 2006

Things to do

Minun työpöytäni, kierrevihkoni, käsilaukkuni ja ylipäänsä joka paikka on ovat täynnä muistilistoja. Asioita, joita ei pidä missään nimessä unohtaa. Kutsun niitä kansainvälisellä nimellä – things to do lists eli TTD-listat.

Tekemättömien asioiden listaukset ovat aina olleet pitkiä, mutta niiden sisältö ja sävy ovat muuttuneet viime vuosina. Aiemmin ne olivat pelkästään yksinkertaisia, päivittäisiä ja viikoittaisia asioita, kiireisiä hankintoja ja ideoita lähiaikojen elämään liittyen. Nyt ne ovat jo pitempiä ja vaativampia. Ne kuulostavat tältä:

Luo ura. Hae kilpailukykyisiä kansainvälisiä töitä. Maksa opintolainat pois. Lyhennä tuntuvasti asuntolainaa. Eläkesäästä. Etsi kelvollinen ja kunnollinen mies. Tee väitöskirja.

Nämä tekemättömät asiat alkavat olla aika isonlaisia. Ne eivät ole ottaneet toteutuakseen, suurinkaan osa niistä. En ole kuitenkaan hermostunut tai huolestunut näistä, korkeintaan vain huvittunut kaikista TTD-tavoitteista. Tällä perhepuolella tekemättömät asiat alkavat kyllä lähivuosina nousta jo sellaisiin mittoihin, että niitä varten pitäisi perustaa joku henkilökohtainen pohdintakomitea.

Olen toki varautunut tulevaan vanhenemiseen ja mahdolliseen turvaverkon hankintaan siten, että olen solminut hoitosopimuksen siskontyttöni (1,4 vuotta) kanssa. Että Vilja saa nyt vain pysyä hyvässä kunnossa, niin voi minut sitten käännellä samalla kun vanhempansa. Siltä varalta, että hyvinvointi- ja eläkejärjestelmät rysähtävät eikä ole omaa jälkikasvua hoitamassa Heini-tätiä.

perjantaina, heinäkuuta 21, 2006

Edellistä aihetta havainnollistava kuva

ajattelin myös havainnollistaa nämä valtasuhteet :)

Edistykselliset Keskustanaiset

Edistykselliset Keskustanaiset

Munasolu vrs. siittiö

Työpaikalla sosiaali- ja terveysministeriössä viestintäyksikössä seurataan tietysti jo työn puolesta näitä hedelmöitys- ja muita keskusteluja erityisen tarkalla silmällä.

Kahvipöydässä käytiin keskustelua aiheesta, kun oltiin huomattu lehdestä, että luovutetusta munasolusta maksetaan 250 euroa. Aika varmasti muuten siittiöerästä saa isommat korvaukset, mistähän tämän voisi tarkastaa?

Mietittiin kuka sitten näitä voisi luovuttaa, niin kyllähän se on tietysti vaikka opiskelija, jonka opintotukiansio on miltei yksi yhteen munasolun kanssa. Ei niitä munasoluja varmaan kovin montaa voi vuodessa luovuttaa?

Tämä pohdiskelu ei tarkoita, että olisin tästä bisneksestä kiinnostunut. Olen vain kiinnostunut seuraamaan, kuinka pitkälle tämä kaikki keinotekoinen lääketieteellinen voi mennä, ennen kuin ihmiskunnan luontaiset rajat tulevat vastaan.

Olen toki valmis luovuttamaan erilaisia asioita itsestäni, verta luovutan säännöllisesti, luuydintäkin olen luvannut luovuttaa. Jos olisi nuo raskausasiat ajankohtaisia, tsekkaisin istukkaveren luovuttamisen. Munuaisen minulta voi saada kuka tahansa tarvitseva läheinen. Elinsiirtotestamentin olen tietysti jo tehnyt, jos aika jättää, niin saa käyttää kaikki jäljelle jäävät hyödylliset osat elimistöstäni. Munasoluja en ole vielä ajatellut luovuttaa.

tiistaina, heinäkuuta 18, 2006

Kohtalona kuolema

Olin toukokuussa Israelissa. Osallistuin koulutukseen, johon oli tarkoitus tulla puhumaan erään unkarinjuutalaisen naisen, joka vastaa holokaustin muistokeskuksessa tiedotuksesta. Samana aamuna tuli suru-uutinen: aviomies oli tappanut naiset ja perään itsensä. Israelin televisiossa näytettiin, kun ruumiita kannettiin ulos. Jäljelle jäivät 2- ja 4-vuotiaat lapset ja pohjaton suru ja kyvyttömyys ymmärtää tekoa. Nainen oli minulle tuntematon, mutta kamala kohtalo meni kuin jääkylmä aalto ylitse ja jätti vilun.

Tänään sain tiedon, että keskustapiireistä tuttu Paula Björkqvist, Jämsän kaupunginvaltuuston 31-vuotias puheenjohtaja, on tullut oman aviomiehensä tappamaksi viime yönä. Omistan suuren surumuiston Paulalle, siunausta tuonpuoleiselle taipaleelle ja kunnia kaikelle sille, mitä Paula edusti. Miten tällainen elämä voi tulla toisen väkivalloin pysäyttämäksi? Missä ihmisyys on tällaisesta tapahtumasta? Miksi toinen ottaa omiin käsiinsä toisen kohtalon ja kuoleman?

sunnuntaina, heinäkuuta 09, 2006

Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan

Kesälle kirjavinkki: Liza Marklundin & Lotta Snickaren Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan.

Kirjan nimi on Madeleine Albrightin lausahdus (There's a special place in hell for women who don't help each other). Kirjan johdanto alkaa: "Naisia kohdellaan nykyään Ruotsissa kuin toisen luokan olentoja. Meillä on miehiä huonommat mahdollisuudet lähes kaikilla elämänalueilla. Joka muuta väittää, valehtelee."


Provokatiivisuudesta huolimatta (?) kirja on hyvää kesälukemista. Kirjassa on sekoitettuna tutkimustuloksia kirjoittajien omakohtaisiin kokemuksiin, sekä "miinanraivaajia" ohjeina miten naiset voivat päästä eteen- ja ylöspäin.

Niin, ja kirjassa kannustetaan naisverkostojen rakentamiseen. Kirjan mukaan naisverkostot saattavat herättää vastustusta, joka johtuu siitä, että tällaiset verkostot haastavat miehisen vallan. Tämä on siis positiivista: todiste siitä voimasta, joka naisilla on, kun he tukevat toisiaan. Kirja antaa myös ohjeita verkoston rakentamiseen seuraavasti:

- hanki liittolaisia
- perusta naisryhmä :)
- salli erilaisuus
- nosta esiin naispuolisia kollegojasi.

Ehkä tämän kirjan osalta pitäisi pitää lukupiiri syksyllä ;)

maanantaina, heinäkuuta 03, 2006

Poliittisia kirjoitusharjoituksia

Edustamamme EKN on ollut varsin aktiivinen puolueen toiminnassa. Puoluekokousaloitteiden ohella lausuimme jo viime vuoden puolella Keskustan periaateohjelmaan alla olevalla tavalla. Nyt ohjelma on hyväksytty ja on suh kohtalaisen siedettävä. Valppautta tämä kansanliikkeen edistyksellisen lipun kantaminen ja ylläpitäminen kuitenkin vaatii...


"Keskustan aate ei ole yhtä kuin suurten miesten historiaa Periaateohjelman luonnoksen ensimmäinen puolisko sopii tyylillisesti puolueen historiakatsaukseksi. Aatteellisen asiakirjan sisällön ei tule kummuta yksittäisten johtajien teoista, niin kiistattomia kuin Alkion, Kallion ja Kekkosen ansiot ovat olleet Keskustalle, Suomelle ja kansainväliselle yhteisöllekin.

Puolueemme arvojen kokonaisuuden muodostavat ensisijaisesti sen jäsenet, jotka ajantasaistavat aatetta ja kylvävät keskustaideologiaa omilla toiminnan kentillään. Siinä joukossa on ollut tavallisen hyviä rouvia, emäntiä, itsellisiä ja muuta hameväkeä. Tämä sana hameväki kuvaa hyvin naisia, joiden otteesta ja käsityksistä on kiinni suurelta osin ainakin tähänastisen yhteiskuntakehityksen suunta. Naisten helmoista ovat ammentaneet oppinsa kautta aikain lapset, joista on kasvanut vastuullisia yhteiskuntatoimijoita, myös keskustan jäseniä. Naisten vahvistaminen ja valtaistaminen on ennakkoehto kaikelle kehitykselle ja menestykselle. Siksi on erikoista, että satavuotiasta naisliikettä tai naisten osuutta, samoin kuin lapsipuolen asemaan joutuneita nuoria ja opiskelijoita, jotka puolueen jäsenistössä ovat kulkeneet edistyksen lippu kädessään, huomioida millään tavalla kirjoitettaessa keskustalaisen liikkeen historiaa. Sikäli kuin EKN:ssä ymmärretään, historiakatsaukset eivät kuitenkaan kuulu periaateohjelmaan.

Mitä sitten tulee tähän tavalliseen hyvyyteen. Keskustalaisia ehdokkaita kutsuttiin kunnallisvaalikampanjassa "tavallisen hyviksi". Kansanomaisuus sopii jossain mittakaavassa kansanliikkeen julkikuvaksi. Mitään tavallista massaa emme kuitenkaan ole. Keskustan moninainen jäsenistö tuhansine yksilöineen edustaa koko yhteiskunnan kirjoa. Meillä jokaisella on mahdollisuus jättää oma näkemyksemme puolueen arvomaailmaan ja olemme tavallisen sijasti erikoisia ja erityisiä, yksilöitä ja värikkäitä kansalaisia. Toivottavasti periaateohjelma ei tyydy luettelemaan itsestäänselviä totuuksia ja selittämään kansakunnan historiaa Keskustan kannalta edullisella tavalla vaan tähtää tulevaisuuteen."

Edistykselliset Keskustanaiset

Hyviä hetkiä ja herttaista joukkovoimaa


Laitan tämän kuvan kimppablogiimme, koska se on yksi hyvä muisto herttaisista kokoontumisistamme, kuvassa vasemmalta meikä, sitten teekutsujen emäntä Anni-Mari ja Eeva. Yhdessä tekemisessä on totisesti voimaa, girl poweria erityisesti.

Suosittelen tällaista epävirallista, mutta erittäin idearikasta järjestäytymistä kaikille samanhenkisille nuorten naisten porukoille, niin poliittisille kuin muillekin. Miehillä on omat hyväveli-kerhonsa jo muutenkin olemassa.