Namaste

Jostain syystä tämä kirjoitus jäi uutena vuotena laittamatta blogiin, tuoreena Nepal-Intiasta…

* * *

Matka Nepaliin oli mielenkiintoinen, varsinkin vierailu erilaisissa kehykohteissa. Vaikkemme loppujen lopuksi päässetkään juuri Katmandun laaksoa pidemmälle (yhdeksi maailman saasteisimmista kaupungeista Katmandu on ihan ok…) :(

Myös naisten vähyys (tapaamissamme) järjestöissä pisti silmään. Kysyttäessä toki kaikki sanovat, että kyllä naisiakin on ja jopa hallituksissa ym. mutta ”just nyt” eivät vaan ole saatavilla. Toisaalta leniniläis-marxilaiset opiskelijatytöt samoin kuin vanhempi puoluesisarensa sekä naispuolinen ay-johtaja kaikki vaativat naisille 50 % edustuksellisuutta esimerkiksi parlamentista. Toivoa sopii, että ehdokkainakin olisi naisia, muuten voi olla hieman hankala selittää miten osa pääsee parlamenttiin kansan valitsemien ehdokkaiden ohi. Nuorison villinnässä ovat onnistuneet erityisesti (entiset) kapinalliset, maoistit, muut puolueet luottavat vielä vuosien tuomaan kokemukseen. Vaikka se kokemus ei olisikaan tuottanut maahan ainakaan vielä toimivaa demokratiaa.

Maaseudun naisia valtaistamassa itsenään...

* * *

Matkalla Nepaliin välipysäkkinä toimi Intian Delhi. Matkaoppaasta luettua on, että naisten olisi hyvä pitää vihkisormuksen kaltaisia, olipa aviossa taikka ei. Tätä itsekin kokeilimme, ja ostimme sormukset, kuten aiemmin jo tänne oli laitettukin.

Oikeaa sormusta odotellessa voi kunnollista aviomiestä kokeilla rukoilla (?!) (ken haluaa) tällä (nepalilaisella) hindurukouksella:

”Ohm Nama Shivaya”

Mahadev- niminen rukous tulee toistaa aamuisin (ilman ruokaa suussa), 108 kertaa…

* * *

Namaste!

Lisääntykää ja täyttäkää… velvollisuutenne vai miten se meni

Tässä kun on parhaat suvunjatkamisvuotensa ja keskimääräisen ensisynnyttäjäiän juuri ohittanut, niin voinee tarkkailla hieman ulkokohtaisesti näitä lisääntymisasioita.

Itse asiassa minusta tuntuu, että olen ihmisolentona muuttunut tai muuttumassa kokonaan sellaiseksi munasolujeni suureksi suojaavaksi kuoreksi ja kantajaksi. Tältä on tuntunut viime vuodet, jolloin lie olisi ollut sopiva aika tehdä tälle lisääntymisasialle jotain, jota ei ole tullut tehdyksi. Lisääntyminen on sellainen positiivinen ja inhimillinen, itsestäni, ei yhteiskunnasta lähtevä, velvollisuudentunto minulle.

Yksi pinnallinen syy mahdollisiin myöhäisiin synnytyksiini on se, että kalenterissa on paljon merkintöjä, muka-kiireitä ja sen lisäksi vielä kaikkia matkoja ja hulvatonta elämää, josta itse asiassa kaikesta pidän. Kalenterit, kellot ja laukut eivät tietenkään voi korvata perhe-elämään hakeutumista, mutta tähän asti ne ovat olleet toisilleen ainakin vaihtoehtoisia. Vaikka olen näennäisen pidättyväinen kaikesta perhe-elämään liittyvältä, olen kuitenkin hyvin tietoinen tällaisesta fysiologisesta tehtävästäni, joka loppujen lopuksi on hyvin yksinkertainen ja selkeä. Ikään kuin minun koko elimistöni tarkoitus olisi vain kantaa sellaista suurta hedelmää, joka ei tosin vielä ole edes hedelmöittynyt.

Itse asiassa minusta tuntuu joka kuukausi, kun munasoluni irtoaa, että minusta repeäisi tosi iso osa irti ja menisi hukkaan. Irtoamisen seurauksena minun syntymättömät lapseni pysyvät syntymättöminä. No, ehkä se ei ole ihan niin dramaattista, kuin miltä kuulostaa, mutta sellaiselta se tuntuu. Astangajoogassa muuten opettaja-joogit on monta kertaa sanoneet, että ettehän täällä salissa olevat naiset ole raskaana, sillä tämä voimajoogailu ei käy raskaana oleville. On tehnyt mieli huikata, että sitä raskaana olemattomuutta täältä matoltakin käsin toivotaan...

Tietysti olen melko tyytyväinen itseeni ja vastustuskykyyni onnistuessani työntämään kaikki vastakkaiset aineet pois itsestäni ilman että ne ovat tarttuneet minuun… Erityisen tyytyväinen itseeni ja elimistööni olen varsinkin sellaisina kuukausina (niinä harvoina tietysti) kun jotain häiriötekijöitä vastakkaisen sukupuolen muodossa on ollut lähikosketuksessa minuun. Että eivätpä pysty minuun tarttumaan. Joskus tietysti toivon, että joku tarttuisi, niin minuun kuin munasoluunikin. Ja jos ei tartu, niin sitten tartun itse kansainväliseen adoptioon. Konstit on monet sanoi mummo kun kissalla pöytää pyyhki.

Ehkäisyvälineet etsivät kotia

Olen käyttänyt yli vuosikymmenen hormonaalista ehkäisyä, joka on kyllä kenen tahansa naisen elimistölle liikaa. Mielestäni on vastuutonta, että alaikäisenä ensimmäiset pillerit hakiessani lääkärit, terveydenhoitajat eikä kukaan oikeastaan edes kertonut niiden tosi kovista sivuvaikutuksista. Nehän voi tietysti lukea paketinkin kyljestä, mutta kaikkihan nyt tietää millä vakavuudella esimerkiksi Buranan sivuvaikutuksiin suhtaudutaan. Nuoret naiset , tai ainakin minä ja monet ystävättäreni, suhtautuvat samalla tavalla hormonaalisen ehkäisyn sivuvaikutuksiin, jotka vaatisivat kyllä toisenlaista vakavuusastetta.

Joka tapauksessa, kun olen jo oman elimistöni loppuelämäksi myrkyttänyt niillä aineilla, niin viime vuonna vihdoin päätin lopullisesti lopettaa sen.

Minulla oli kuitenkin varastoituna iso kasa tätä ehkäisylääkitystä, joka täytyy pitkäaikaissäilyttää jääkaapissa viileässä. Koska ehkäisyrenkaat ovat rahanarvoista tavaraa, en ole viitsinyt heittää niitä menemään, vaan ajattelin antaa ne vaikka jollekin samaa ehkäisyä käyttävälle. Varsinainen ongelma tuli kuitenkin siitä, että Jyväskylän asunnossani en ole pitänyt jääkaappia käytössä, sillä siellä ei ollut muuta säilytettävää, koska olen ulkoistanut paitsi elämäni, myös ruokatalouteni. Lasitettu parveke oli sopiva viileäsäilytyspaikka aina viime kevättalveen asti. Sen jälkeen lääkeaineet siirtyivät silloin työpaikkani yliopiston yhteisjääkaappiin, siististi pakattuna margariinirasioihin, jotka liimasin varulta vielä kiinni.

Säilytysongelma seurasi perässä, kun tulin kesällä töihin Helsinkiin. Paketit siirtyivät kätevästi siskoni talon jääkaappiin, jonka ajattelin olevan myös loppusijoituspaikka näille lääkkeille. Paketit tietysti ratsasi siskonmieheni, koulutukseltaan poliisi ja käytökseltään siskontytön hulttioelämää valvova isoveli. No, heidän jääkaappinsa meni rikki, jolloin paketit siirtyivät heidän rintamiestalonsa kylmäkellariin, josta ne käsittääkseni ovat palanneet takaisin jääkaappiin uuden tultua taloon. Seuraavaksi ajattelin siirtää paketit Helsingin asuntoni baarijääkaappiin. Tämän tarinan kerroin kuuluttaakseni, että jos joku vielä kaikesta huolimatta käyttää hormonaalista ehkäisyä, niin voisin seremoniallisesti luovuttaa pari pakettia ehkäisyrenkaita.

Edistykselliset Keskustanaiset

Päivän sitaatti

Elinkeinoelämän tutkimuskeskus ETLA:n toimitusjohtaja Sixten Korkman: "Minun oikeustajuni vastaista ei olisi se, että kotona oleville isille maksetaan prosentuaalisesti enemmän kuin äideille."

Näin meni pisteet muuten niin kovasti tykkäämältäni Korkmanilta. Menetettyä asemaa ranking-listallani on vaikea palauttaa.

Kevyttä kenttäihastumista...

Tämö on nyt tällainen humoristinen "Paljastuksia sarjanumerolla XXIII".

Olen nimittäin ihastunut Intian presidenttiin. Se on siis huisi tyyppi. Vähän niin kuin Matti Vanhanen (johon EN siis ole ihastunut muuten kuin poliittisesti ja sillä tavalla toki kestoihastunut). Sinkku, tosin ei ole edes ollut naimisissa, vaatimaton, työteliäs. Ainakin Hindustan Timesin mukaan. Aika hyvän näköinenkin. Islaminuskoinen. Ydinfyysikko, on ollut kehittelemässä tietysti Intian ydinohjelmaa, joka on tietysti sekä pelottavaa että hullua. Mutta joku siinäkin kiehtoo, vaikka näin ei saisi sanoa muulloin kuin Bond-leffan jälkeen. No, sitten se tyyppi on tullut politiikkaan ja on pääuskonnoltaan hindulaisen maan pressa. Tohtori A.P.J. Abdul Kalam. Siellä on pressanvaalit tänä vuonna, en tiedä pitäisikö ilmoittautua kampanjajoukkoihin.

Nyt kyllä Minna rankaisee minua, mutta pakko sanoa, että minua viehättää sellaiset miehet, joilla on käsittämättömän paljon valtaa. Niin kuin eivät he itse tyyppeinä, vaan sellaisen instituution hallitsijoina. En voi ymmärtää miltä se tuntuu, kun on valtaa niin älyttömästi. Minulle vähempikin riittää. Mutta jännä on miettiä mitä tuollaisenkin tyypin päässä liikkuu. Toivottavasti paljon sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja myötäelämisen taitoa.

Naimisiinmenopolitiikkaa nepalilaisittain

Naimisiin meno on Nepalissa yksi elämän tärkeimmistä asioista. Siihen liittyy myös monta väestösuunnittelun näkökulmaa niin yksilöiden kuin yhteisön tasolla. Aviottomat lapset eivät saa kansalaisuutta. Kaksi viidestä tytöstä menee naimisiin ennen täysi-ikäisyyttä. Nepalin väestö kasvaa räjähdysmäisesti. Seuraavan neljän vuosikymmenen aikana nykyinen väestö, noin 25 miljoonaa, kaksinkertaistuu. Neljännes nepalilaisista on parhaassa lisääntymisiässä, 18 - 25-vuotiaita.

Maan väestökeskustelua leimaavat syntyvyyden vähentämiseen liittyvät aiheet. Kaduilla olevissa julisteissa kehotetaan lykkäämään naimisiinmenoa ja rajoittamaan lapsimäärää. Käytännössä kuitenkin huonomman koulutustason perheissä, niin maalla kuin kaupungeissa lasten määrä on hallitsematon.

Avioliittoihin liittyy vielä nyky-Nepalissakin niiden järjestäminen vanhempien toimesta. Myös moniavioisuutta ilmenee. Joissakin kylissä ei väestölaskennan mukaan ole lainkaan avioeroja, mutta moniavioisuus, polygamia, on sitäkin yleisempää. Tämän huomasi Minna-tarkkasilmäkollega tilastoaineistoista.

Olimme nepalilaisten tuttavien seurassa ja kiinnitimme huomiota moniavioisuuskysymykseen. Laitoin siinä hieman ehkä puujalkatyyliin leikiksi aiheella, joka on tuttu useille suomalaisille kavereilleni. Minähän kuulutan puolileikilläni tai puolitosissani, kummin vain, että tarvitsisin oikeasti viisi miestä. Nepalilaiset lohduttivat minua varsin mielenkiintoisella huomiolla – Tiibetin puoleisella Nepalin rajalla on Mustangin alue, jossa moniavioisuus NAISILLE on sallittua, mikäli hän nai veljekset. Heitä voi olla sitten vaikka kuinka monta. Vaikka koko Jukola. Kuulostaa melkein kokeilemisen arvoiselta.

Tosissaan puhuttaessa, on kyllä käsittämätön millaisessa asemassa moni Nepalin vuoristovaltion nainen, erityisesti nuori nainen on. Kouluttamattomana alaikäisenä tulee pakkonaitetuksi tuntemattomalle miehelle voimatta koskaan säännellä omaa lisääntymistään ehkäisyvälineiden ja koulutuksen puuttuessa.

Lukemattomat länsimaisin varoin rahoitetut kampanjat suuntaavat ehkäisyn käyttämiseen ja varsinkin tyttöjen koulutustason nostamiseen. Joka toinen nepalilainen on lukutaidoton. Naisista reilusti yli puolet eivät osaa lukea. Naisten aseman parantamisella uskotaan koko väestön tilan kehittyvän. Maassa, jossa puolet väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella, tuleekin paljon tapahtua perusoikeuksien takaamiseksi. Yksi tärkeimmistä asioista on mahdollisuus päättää omasta lisääntymisestään ja parisuhteestaan.

Happy New Year from India

Delhi on melko megalomaaninen paikka verrattuna viime viikon matkakohteeseemme, Katmanduun Nepalissa. Täällä on porukka sen verran kiinnostunutta, että suojaudumme oheisilla "rengastuksilla" aina hotellihuoneesta poistuessa... With love Minna & Heini